Minä. Olen 58-vuotias kahden jo nyt aikuisen lapsen äiti. Asun omakotitalossa, kesäisin mökkeilen. Pihatyöt ja remontointi kuuluvat kesän puuhiin yhdessä mieheni kanssa.
Työskentelen Jyväskylän kaupungilla luokanopettajana. 2000-luvun alussa työskentelin seitsemänvuotta yläkoulun kuvataideopettajana. Työurallani olen ollut edistämässä Jyväskylän kaupungin koulujen opetussuunnitelmatyötä, erityisesti kulttuuriopetuksen saralla.
Talvisin vapaa-aikani kuluu musiikkiharrastuksen parissa. Opiskelen Gradian avoimella puolella klarinetin soittoa. Gradian perusopetuksessa olen tehnyt aikuisiällä tutkinnon myös sellonsoitossa. Nuorempana harrastin monenlaista kilpaurheilua, joista viimeisimpänä sulkapalloa aina opettajien Suomen mestaruuteen saakka. Kiertelen usein kirpputoreilla, museoissa, kirkoissa ja taidenäyttelyissä, etenkin matkoilla.
Lapsena piirtelin paljon. Siivotessani luokkaani sijaista varten, löysin kaapin kätköistä salkun, johon olen tallettanut muutamia koulu- ja opiskeluaikaisia töitäni. Löysin 11-vuotiaana tekemäni piirroksen vuodelta 1976, jossa on omakotitalon pohjapiirustus uima-altaineen.
Miksi sisustussuunnittelun koulutukseen? Olen aina ollut kiinnostunut tilasta, muodoista ja väreistä. Olen erikoistunut opettajaopinnoissa kuvataiteeseen ja käynyt vapaa-ajalla kansalaisopiston kaikkia mahdollisia kursseja videoeditoinnista kuvanveistoon. Estetiikka kiinnostaa kaikissa ilmenemismuodoissaan niin taiteessa kuin arjessakin. Olen sisustuslehtien ja -ohjelmien suurkuluttaja. Omia ympäristöjä remontoidessa ja sisustaessa olen oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta. Haluan oppia miten suunnitellaan ja luodaan toimivia tiloja, väreiltään harmonisia kokonaisuuksia tai yllätyksellisiä väri-iloitteluja. Koulutuksen myötä saisin itseluottamusta suunnitella muillekin!
Olen useana vuonna vieraillut JKO:n koulutustarjonnan sivustoilla sisustussuunnittelun koulutusta tutkien. Vuoden opinnot vaativat aikaa ja sitoutumista, joita aikaisempi elämäntilanteeni ei ole mahdollistanut.
Hakeuduin tähän koulutukseen juuri nyt syystä, että onnistuin jäämään vuorotteluvapaalle ja minulla on aikaa toteuttaa pitkäaikainen haaveeni paneutua sisustussuunnittelun opintoihin. Asun Jyväskylässä, Nenäinniemessä, Kristillisen opiston naapurissa, joten olosuhteet opintojen onnistumiselle ovat otolliset.
Odotin ja hain koulutukselta. Sisustuslehtien ja -ohjelmien kuvastot tarjoavat esteettisiä värimaailmoja sekä harmonisia sommitelmia. Takana on kuitenkin valtava määrä tietoa väriopista, materiaaleista, muotokielestä, kustannuslaskelmista ja paljon muusta. Halusin oppia sisustamiseen liittyvien prosessien hallintaa, miten päästään visiosta toteutukseen sekä muuttamaan ajatukset onnistuneeksi lopputulokseksi asiaan paneutumalla ajan ja asiantuntijoiden kanssa.
Jokaisen opettajan olisi tärkeää jossakin vaiheessa työuraa asettua itse oppilaaksi. On merkityksellistä osata toimia aikuisena ryhmässä kuunnellen toisten ajatuksia ja ideoita, ottaa vastaan palautetta omista ehdotuksista ja luopua niistä tarpeen mukaan. Omassa työssäni joudun liian usein arvioimaan ja siten arvottamaan oppilaiden luovia prosesseja. Opiskellessa pääsen vaihtamaan näkökulmaa ja voin rauhassa ihastella omia ja toisten ideoita sekä onnistumisia. Omassa 80-luvulla rakennetussa kodissani isot remontit väijyvät nurkan takana. Minulla on konkreettinen kohde soveltaa koulutuksessa oppimaani!
Minusta sisustussuunnitelija! Kesäkuussa posti sitten toi virallisen näköisen kirjeen, jossa minulle kerrottiin myönnetyn opiskelupaikan. Mukana oli jo opintosuunnitelma ja aikataulut, joten oma arki oli helppo suunnitella tuon rungon ympärille.
Elokuussa meitä aloitti 12 innokasta ja samanhenkistä sisustajaa. Olimme eri ikäisiä ja tulimme erilaisista taustoista, mutta Eevi-opettajan johdolla ryhmäydyimme nopeasti. Kuukausittaisia lähiopetusviikonloppuja odotti innokkaasti. Opetus oli laaja ja asiantunteva kattaus sisustussuunnittelijan työn sisällöstä ja ote oli sisustussuunnittelijan työtä arvostavaa. Heti alkuun tuli selväksi, ettei kyse ole tyynyjen pöyhimisestä ja kynttilöiden sytyttämisestä vaan haltuun oli otettava mittapiirroksia, rakennusmääräyksiä, materiaalitietoutta, värioppia ja 3 D-mallinnusohjelma vain muutamia mainitakseni. Minua opettajana puhutteli erityisesti Eeville tärkeän aistiesteettömyyden mahdollistaminen sisustuksellisin valinnoin.
Portofolion työstäminen kulki lähiopetusjaksojen rinnalla omana itsenäisenä työnä. Kotitehtävät liittyivät usein portfolioon liittettäviin dokumentteihin ja niitä oli hyvä tehdä annettuihin päivämääriin mennessä, jolloin niihin sai opettajan ja koko ryhmän palautteen. Jos joskus mieleen hiipi epäilys omista taidoista saada portfolio valmiiksi, löytyi Eeviltä vankkumaton kannustus ja usko onnistumiseen! Usein piti muistuttaa itselle, että virheetöntä lopputulosta ei ole, mutta se korjataan, mikä huomataan.
Opiskelu opistolla. Lähijaksojen kiinnostavat teemat, keskustelut niiden ympärillä ja erilaiset vierailut ja ryhmän hyvä yhteishenki jäivät päällimmäisenä mieleen. Opintojen lomassa nautitut maukkaat iltapalat ja lounaat rytmittivät opintopäiviä. Opiston henkilökunta auttoi aina tarvittaessa tunnusten ja tulostusten kanssa, joten vaikka en ollut kokopäiväinen opiskelija, tunsin kuuluvani joukkoon. Lyhyesti sanottuna kaikki asiat hoituivat nopeasti ja ammattitaidolla.
Opetuksen erinomainen suunnittelu ja toteutus, aikataulutus ja suoritusvaatimukset olivat linjassa kustannuksiin. Pidin erityisesti siitä, että Eevi uskalsi tinkimättömästi vaatia meiltä asioita, joihin emme uskoneet vielä opintojen alkaessa kykenevämme. On tärkeää, että osaamme ja tiedostamme ammatinharjoittamisen vaatimukset. Valmiiden portfolioesitysten kuunteleminen ja katsominen opintojen päätteeksi oli voimaannuttavaa. Olimme todellakin ansainneet todistuksemme!
Katse eteenpäin. Moni meistä vastavalmistuneista jäi miettimään miten tästä eteenpäin. Osalla on työ tai opintoja rakentamisen parissa. Jollakin koko työelämä on vasta aluillaan. Itselle tämä kouluttautuminen vuorottelu- ja opintovapaalla antoi virtaa ja jaksamista tuleviin vuosiin. Vielä on muutama vuosi aikaa paneutua kouluympäristön aistiesteettömyyteen ja miten sitä voisi parantaa ajatellen neuroepätyypillisten lasten ja aikuistenkin oloa koulupäivän aikana. Rymsteeraaminen onkin oppilailleni jo tuttua, mutta nyt pohdimme sitä siitä näkökulmasta, miten oma pulpetti olisi paikassa, jossa on seinää ja nurkkaa turvana, tai katse ikkunaan mielen rauhoittamiseksi.
Pirjo Holma, Sisustussuunnittelun monimuotokoulutus 2023-2024
