Olen Katja Vejander, 48-vuotias kahden aikuisen tyttären äiti Laukaasta.
Ennen opistolle tuloa työskentelin mm. kesäkaudet Jyväskylän seurakunnalla osastonhoitajan tehtävissä Vanhalla -ja Mäntykankaan hautausmailla. Hautausmaatyötä tuli tehtyä yhteensä noin 24 kesää. Aiemmalta koulutukseltani olen ravitsemustyöntekijä. Keittiötyötä tein heti opiskelun jälkeen vuoden ajan Leppäveden koulun keittiöllä noin vuoden ajan.
Opistolle päätin hakea opiskelemaan, koska hain Laukaan seurakunnalla olevaa keittiötyöpaikkaa, pääsin haastatteluun kuin, koin kuitenkin haastattelun jälkeen epävarmuutta tietokoneen käyttötaidoistani, jotka olivat surkeat, mainitsin haastattelussanikin sen. Minulle soitti Laukaan seurakunnan hallintojohtaja, joka oli myös haastattelutilanteessa mukana, että minua ei tehtävään valittu. Puhelun aikaan hän sanoi, että oletko koskaan harkinnut suntion ammattia, voisinko lähteä opiskelemaan suntioksi. Jäin pohtimaan asiaa seuraavan kesän ajaksi. Syksyllä otin Laukaan seurakunnan hallintojohtajaan yhteyttä ja kysyin olisiko siellä mahdollista opiskella oppisopimuksella suntioksi. Homma onnistuisi siellä hienosti ja lähdinkin samantien täyttämään hakemusta opistolle. Hain myös opiskelemaan sen takia, koska olin niin kauan tehnyt työtä, joka kesti vain kesäkaudet, ja aina talvi-ajaksi oli vaikea saada jotain muuta työtä. Halusin ympärivuotisen työn.
Opiskelun alussa tuntui, että en ikinä opi tietokoneella työskentelyä ja sitten tuli vielä korona-aika, mikä aiheutti kaikenlaisia ongelmia. Opiskelu olikin aika lailla kotona tietokoneen äärellä ”Teams tunneilla”. Mutta kummasti se vaan minäkin opin tietokoneella työskentelyn. Itse käytännön työtä kuitenkin pystyttiin onneksi tekemään, toki hieman eri tavalla. Mm. kirkossa väkimäärä rajoitettiin, siunaukset kuitenkin pidettiin aika lailla samalla tavalla, kuin ennen koronaa. Tietenkin käytössä oli maskit sekä käsidesit ja penkeissä istuttiin väljemmin.
Pidin kovasti opiskeluajasta ja olenkin suositellut monelle oppisopimusopiskelua. Kristillinen opisto oli tosi mukava opinahjo opiskella. Opiskeluaika meni todella nopeasti.
Opiskelun päätyttyä työt jatkuivatkin onneksi Laukaan seurakunnalla. Työssä olen viihtynyt kovasti. Työ on monipuolista, päivät hyvin vaihtelevia, saa olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa ja työyhteisö on todella mukava. Toiveeni on, että saan jatkaa tätä ammattia eläkeikään asti.
Minulle oli onnenpotku, että Laukaan seurakunnan hallintojohtaja ”istutti ajatuksen siemenen itämään mieleeni” suntion työn opiskelusta. Asiaa toki auttoi sekin, että ennen eläkkeelle jäämistään äitini oli toiminut suntion ammatissa ja pystyin saamaan ensikäden tietoa suntion työstä.
Suosittelen kaikille vaan rohkeasti lähtemään opiskelemaan, vaikka aiemmasta opiskelusta olisi vierähtänyt jo todella pitkä aika. Kyllä se onnistuu.
